Olemme olleet Vantaalta lähtömme jälkeen matkalla viisi tuntia. Lokakuinen sateisen utuinen perjantai alkaa kääntyä illaksi, kun Paloisvirran ylitettyämme saavumme Iisalmen vanhalle valtaväylälle, Euroopan pisimmäksi mainostetun koivukujan halkaisemalle Pohjolankadulle. Erehtymättömän “navineidon” komentojen mukaisesti käännymme toisesta risteyksestä oikealle, Savonkadulle, joka on myös eräs pääkaduista. Kadun länsipäätä hallitsee kaupungin maamerkki, punatiilinen vesitorni ja idässä päätepisteenä on rautatieasema. Heti Karjalankadun jälkeen poikkeamme vasemmalle ja köröttelemme Kyllikinkadun ja Kirkkopuiston kulmassa olevan Hotelli Artoksen eteen. Hotelli Artoksen tunnusmerkkinä on kullanvärinen kattosipuli. Muutenkin sen rakennustyyli poikkeaa tavanomaisesta. Edes viereisessä Profeetta Elian ortodoksikirkossa ei ole niin paljon bysanttilaisia vivahteita kuin hotellissamme. Vastaanottotiloihin johtavalla reitillä on kymmenkunta rappusta. Invaluiska on korvattu pyörätuolihissillä, jonka käyttö vaatii henkilökunnan apua.
”Hyvvee päevee. Ollaan entisiä iisalamelaesia, mutta nyt tultasj’ ensmäestä kertoo vanahaan koetkaapuntiin yökuntiin”, heitän avaussanoikseni vastaanottotiskin ääressä Continue reading Viikonloppu Iisalmen Hotelli Artoksessa