Viikonloppu Iisalmen Hotelli Artoksessa

Share

Olemme olleet Vantaalta lähtömme jälkeen matkalla viisi tuntia. Lokakuinen sateisen utuinen perjantai alkaa kääntyä illaksi, kun Paloisvirran ylitettyämme saavumme Iisalmen vanhalle valtaväylälle, Euroopan pisimmäksi mainostetun koivukujan halkaisemalle Pohjolankadulle. Erehtymättömän ”navineidon” komentojen mukaisesti käännymme toisesta risteyksestä oikealle, Savonkadulle, joka on myös eräs pääkaduista. Kadun länsipäätä hallitsee kaupungin maamerkki, punatiilinen vesitorni ja idässä päätepisteenä on rautatieasema. Heti Karjalankadun jälkeen poikkeamme vasemmalle ja köröttelemme Kyllikinkadun ja Kirkkopuiston kulmassa olevan Hotelli Artoksen eteen. Hotelli Artoksen tunnusmerkkinä on kullanvärinen kattosipuli. Muutenkin sen rakennustyyli poikkeaa tavanomaisesta. Edes viereisessä Profeetta Elian ortodoksikirkossa ei ole niin paljon bysanttilaisia vivahteita kuin hotellissamme. Vastaanottotiloihin johtavalla reitillä on kymmenkunta rappusta. Invaluiska on korvattu pyörätuolihissillä, jonka käyttö vaatii henkilökunnan apua.

Hotelli Artos, Iisalmi.
Hotelli Artos, Iisalmi.

”Hyvvee päevee. Ollaan entisiä iisalamelaesia, mutta nyt tultasj’ ensmäestä kertoo vanahaan koetkaapuntiin yökuntiin”, heitän avaussanoikseni vastaanottotiskin ääressä odottavalle vaaleatukkaiselle neitokaiselle. ”Hyvää iltaa ja tervetuloa” saamme vastaukseksi vierasmaalaisella korotuksella, ehkä venäläisellä? Ei mennyt sananrieskani ihan putkeen. Odotin kai jonkinlaista savolaiskommenttia ja pientä muistelohetkeä tajuamatta, että virkailijaneito on syntynyt vuosikymmen tai kaksi Iisalmesta lähtömme jälkeen. Vastaanotossa on glögitarjoilu, mutta emme nyt malta jäädä sitä maistelemaan. Kaunis ele kuitenkin näin syyskoleina aikoina.

Olin lukenut hotelliarvosteluista, ettei huoneissa ole aina ollut juomalaseja. Mainitessani asiasta venäläisneidolle hän lupasi tuoda meille kaksi lasilasia. ”Saatte sviitin, jossa on viime kesänä asunut presidentti Tarja Halonen” virkailija toteaa ylpeänä opastaessaan meidät samassa kerroksessa aularavintolan takana olevaan tilavaan superior-huoneeseemme. Mielestäni olin kyllä varannut hinnaston edullisimman standard-huoneen, mutta kyllä samaan hintaan kelpaa vähän parempikin. Muhkean jenkkivuoteen valkeaksi kiiltomaalattu koristeellinen pääty on koko takaseinän levyinen. Tunnelmaa luo sängyn päätyyn huomaamattomasti asennettu ledivalolista. Muu kalusto, yöpöydät, vaatekaappi, apupöytä ja kolme erilaista nojatuolia ovat samaa antiikkityyliä. Pienehkö taulutelevisio on nivelöity seinään siten, että sitä voi katsella kaikista suunnista. Sängyt osoittautuvat yhtä mukaviksi kuin miltä näyttävätkin. Kuohkeat täkit lisäävät ylellistä tunnetta. Respaneito tuo vielä pyynnöstämme lisätyynyt. Kylpyhuoneen seinät on pinnoitettu marmorilaatoin. Muutoin wc on varusteltu tavanomaisesti. Miinuksena on pienehkön teräsaltaan ylle ulottuva liian pitkä keittiökalustetta muistuttava hana, joka vaikeuttaa suuresti altaan ääressä peseytymistä.

Sviittimme oleskelunurkkaus.
Sviittimme oleskelunurkkaus.

Hotellin sijainti osoittautuu tämänkertaiseen tarpeeseemme erinomaiseksi. Olemme tulleet tapaamaan 87- vuotiasta äitiäni ja sisareni perhettä. Kävelymatka äidin luokse Malminkadulle on noin 250 metriä ja sisaren asunnolle Karjalankadulle vain 100 metriä. Rautatieasemalle on kolmen minuutin kävelymatka (240 m) ja torin varressa olevalle linja-autoasemalle kävelee viidessä minuutissa.

Lauantaiaamuna heräilemme klo 8 maissa. Hotellin aamiainen tarjoillaan kaikkina päivinä klo 7-9. Päättymisaika tuntuu turhan aikaiselta, varsinkin viikonloppuisin. Tänään on kuitenkin tarkoituksemme viedä vanha äitini Kuopioon ostoksille, joten aikataulu sopii meille hyvin. Aamiainen tarjoillaan suuressa ja korkeassa ortodoksista kirkkosalia muistuttavassa ravintolassa, jonka seinä- ja kattopinnat on täytetty kirkkohistoriallisin maalauksin. Myös korkeat moniosaiset ikkunalasit on koristeltu lasimaalauksin. Täällä on muista tiloista poikkeava kalustus. Tummanruskeiksi petsatut tuolit on verhoiltu punaisella koristekankaalla. Pöydillä on valkoiset pöytäliinat. Aamiaistarjoilu on pienimuotoinen, leikkeleet ja vihannekset on aseteltu yksitellen lautasille, joita tarjoilija tuo lisää tarpeen mukaan. Kotitekoisilta näyttävät ja maistuvat pienet ja mureat karjalanpiirakat ovat plussaa tavanomaiseen. Otan muistoksi matkaltamme valokuvia ravintolasalista ja huomaan muidenkin syömämiesten tekevän samoin. Kyllä tämä sali sen verran poikkeaa tavanomaisesta hotellin aamiaishuoneesta, että se on muutaman valokuvan väärtti.

Hotelli Artoksen tyylikäs aamiaisravintola.
Hotelli Artoksen tyylikäs aamiaisravintola.
Upea lasimaalaus hotellimme ravintolassa.
Upea lasimaalaus hotellimme ravintolassa.

Maanantaiaamuna pakkaamme ensitöiksi laukkumme ja viemme ne takaoven kautta ikkunamme alla olevaan autoon. Tosi helppoa kun vertaa isoihin hotelleihin, jossa laukkuja saa raahata ties kuinka monen käytävän ja kerroksen läpi. Nyt aamiaisravintolassa ei ole lisäksemme ketään muita. Venäläisneito on varmaankin viikonloppuvapaalla, koska respan hoito on jätetty aamiaistarjoilijallemme. Olimme maksaneet huoneemme á 80 €/yö hotellin pyynnöstä jo saapuessamme, joten pois lähtiessämme jätimme vain avaimet tiskille. Henkilökunnan palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä annamme kuitenkin täydet kympit. Good bye Artos.

Share

Tietoja Heikki (Work Traveller)

Keski-iän jo ohittanut diplomi-insinööri, joka matkustaa paljon kotimaassa työn sekä vapaa-ajan merkeissä. Ulkomaille muutaman kerran vuodessa suuntautuvat matkat ovat yleensä lomamatkoja. Asuu vaimonsa kanssa Vantaalla, lapset muuttaneet jo pois kotoa. Harrastaa pianon soittoa, lukemista, kirjoittamista, valokuvaamista, keilailua ja ulkoilua.

Vastaa