Seuraavana aamuna kuljettaja-oppaamme Josef safariautoineen odotti meitä Hiltonin edessä klo 8.00. Maksoimme safarin matkanjärjestäjän toimistossa, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä. Oli helpottavaa, kun ei enää tarvinnut kantaa mukanaisoa kasaa dollareita 😉 Mukaan autoon tuli myös miespuolinen argentiinalainen safarituristi, joka liittyi seurueeseemme yhdeksi päiväksi. Kiva, että 8 hengen auto ei ollut täynnä! Oli todella mielenkiintoista nähdä Kenian maaseutua, ihmisiä ja vuoristo-maisemaa. Matkan varrella pysähdyimme ihailemaan Great Reef Valley- laakson huikean uljaita maisemia.
Pidimme kameran linssiä kiinni sivuikkunassa ja räpsimme kuvia sarjakuvauksella lähes taukoamatta. Tuntui vieläkin ihmeelliseltä olla Afrikassa ja vielä ihmeellisemmältä, että muutaman tunnin päästä olisimme perillä Masai Maran kansallispuistossa! Jossain vaiheessa matkaa tie muuttui kuoppaiseksi ja pölyäväksi hiekkatieksi, eipä aikaakaan kun automme rengas puhkesi osuessaan irtokiveen. Kuljettajamme Josef hoiti kuitenkin tilanteen mallikkaasti ja vaihtoi alle uuden renkaan yllättävän nopeasti.
Noin 5 tuntia ajettuamme olimme perillä Miti Mingi-nimisessä telttakylässä, aivan Masai Maran kansallispuiston portin läheisyydessä. Oli mahtava tunne, kun Maasai-heimon soturit toivottivat meidät tervetulleiksi majapaikkaamme, yllään punaiset heimovaatteet ja kädessään keihäät. Meille kerrottiin, että Maasai-soturit vartioisivat telttakylää yötä päivää mm. villieläimiltä. Voisimme siis turvallisesti majoittua 3 hengen “telttaamme” 🙂 Telttamme oli oikeastaan kuin mökki; siinä oli olkikatto, betonilattia, moskiittoverkoilla varustetut sängyt, wc sekä suihku. Ainoastaan seinät olivat kankaiset.
Pikaisen telttakylään tutustumisen jälkeen lähdimme iltapäivällä ensimmäiselle ns. “game drivelle” eli “jahdille”, vaikka emme metsästysmielessä mitään “jahdanneetkaan” 😉 Masai Maran kansallispuisto (1510 km²) on osa suurimmaksi osaksi Tansanian puolelle levittäytyvää Serengetin kansallispuistoa (30 000 km²). Ilma oli ihanan aurinkoinen, mutta ei liian kuuma, n. 24°C. Safariautomme katto oli nostettu ylös ja meillä oli aitiopaikat auton etuosassa. Hei kaikki ihanat eläimet, täältä tullaan! Olimme aikaisemmin olleet erilaisissa eläintarhoissa maapallon monessa kolkassa; Euroopan eri maissa, Yhdysvalloissa, Thaimaassa, Kiinassa, Japanissa, Singaporessa jne. On aina surullista nähdä eläimiä vangittuna eläintarhojen pienissä ahtaissa tiloissa, mutta tämä oli onneksi erilaista, koska olimme eläinten “kotona”. Jouduimme jatkuvasti muistuttamaan toisiamme: “Hei, nää eläimet OIKEASTI asuvat täällä, niitä ei ole tuotu tänne mistään!”
Oppaamme Josef tiesi, missä eri eläimet tyypillisesti liikkuivat. Kaikilla oppailla oli mukanaan radiopuhelimet, joiden avulla he saivat muilta oppailta tietoa eläinten liikkeistä. Josefille oli vuosien varrella kerääntynyt paljon arvokasta tietoa eläimistä ja niiden tavoista. Kyselimmekin häneltä monenlaisia kysymyksiä ja useimmiten hän tiesi niihin myös vastauksen. Halusimme muiden safarituristien tavoin nähdä ns. Big Five-eläimet, joita ovat elefantti, puhveli, leijona, leopardi sekä sarvikuono. Sarvikuonoja tosin olisi mahdollista nähdä vain syvemmällä puistossa, lähellä järviseutua, jonne ehtisi ajaa vain vähintään neljän päivän pituisella safarilla.
Saimme tutkailla aivan lähietäisyydeltä antilooppeja, gaselleja, norsuja, puhveleita, gepardeja, seeproja, kirahveja, ym…. ja olimme aivan haltioituneita 🙂 Käytimme ahkerasti kiikaria, kameraa sekä videokameraa. Savanni oli ihana ja ihmeellinen ja vieläkin tuntui epätodelliselta olla oikeasti syvällä Afrikassa. Illallisen jälkeen nukahdimme telttaamme väsyneinä, mutta onnellisina. Yöllä heräsimme hyeenoiden ulvontaan, onneksi kuitenkin Maasai-soturit ajoivat ne nopeasti kauemmaksi.
Toisen safaripäivän eläinbongailusta lisää osassa III.
